6,5 - 284 Norma - Mistä patruunaan sopiva ase?

Aloittaja Anttari, marraskuu 01, 2016, 15:55

« edellinen - seuraava »

Tappi

#15
Lainaus käyttäjältä: "Perkeleen_Luoma"Laukausmääriä tärkeämpi taitaa olla tulinopeus.

Saahan sen kvkk:kin piipun pilalle vaikka tuhnua 7.62x39 ampuu.


Kyllä se piippu menee suhteessa poltetuihin ruutikiloihin.
Raudassa on raha turvassa!

Perkeleen_Luoma

#16
En tiedä menikö pointti ohi, mutta se on lämpöeroosio joka nuo piiput pesän jälkeen haurastuttaa, joka kerta luoti höylää sen ohuen ohuen palaneen pinnan pois. Ainakin 6.5-284 tyyppisissä kaliipereissa. Jossain .30br luokan kaliiberissa taitaa ihan mekaanin rasitus olla se merkittävin.

Meinaatko että piippu ei lämpene yhtään enempää, jos 10lks vedetään perättäin kuin vaikka 2min tauotettuna?

Tottakai ruudilla on suora yhteys tuotetun lämmön määrään, mutta se miten piippu tälle lämmölle altistetaan vaihtelee.
If you haven't failed, you're not trying hard enough.

HJu

#17
Harvemmin pulttilukoilla mitään sarjatulta ammutaan joten ei se tulinopeus niissä nyt niin paljon vaikuta. Itselataavissa on toki eroa ammutaanko 1 lks/min vai 30lks/min jatkuvasti.
Terveisin,


HJu

Ukko

#18
No kyllä maltillisella ampuma tahdilla saadaan helposti pidennettyä piipun elinikää. Hyvä nyrkki sääntö on että jos piippu on niin kuuma ettei kädellä voi pitää kiinni alkaa eroosio piipun sisäpinnalla olemaan jo aika rajua. Itsellä on ollut aika monta näitä "piipun poltto" kaliipereja ja aika hyvin on tullut toimeen. Toki kaikki loppuu aikanaan ja varmasti kuumat kaliiperit kuluu nopeampaa mutta ei se tilanne ihan niin raju ole kuin moni antaa ymmärtää. Toki jos oma ampuma rytmi on sitä että alle tunti radalla ja vähintään 100 paukkua pitää ampua  ja nopeasti kotiin niin kannattaa miettiä minkä kaliiperin laittaa. Ja monen kaliiperin kohdalla puhutaan siitä tuhannen paukun rajasta jopa alle niin ei se käynti ihan niin yhtäkkiä katoa. Jos käynti on aluksi sitä kuuluisaa yhtä reikää niin kuumilla kaliipereilla millä käynti alkaa katoaan siinä kuuluisassa tonnissa kasan koko on kasvanut mahdollisesti 10mm luokkaan sadalta metriltä. Ja sitten on iso määrä aseita millä ei yksinkertaisesti pysty edes toteaan tuota käynnin heikkenemistä kun käynti ikinä ei ole ollut niin hyvää että se käynnin heikkeneminen katoaa muun kohinan alle.



Eli jos piipusta pitää huolta ja ei ammu sitä tarpeettoman kuumaksi niin kyllä elinikää voi jatkaa. Mutta aivan varmasti hyvänkin piipun maksimi käynnin pystyy tappamaan ihan yhdellä ratakäynnillä ensimmäisten sadan paukun aikana jos ne tulittaa yhtä soittoa tauluun ilman jäähdyttelyä. Joten kannattaa miettiä mikä kaliiperi on itselle se järkevin kun suhteuttaa kaliiperin ominaisuudet siihen omaan käyttö tarkoitukseen. Toinen pärjää hyvinkin näillä kuumilla kaliipreilla ja toisella sulaa muovinenkin etujyvä kivääristä... Oikeasti tämänkin olen nähnyt että muovinen etujyvä on saatu sulamaan kivääristä.

Tappi

#19
Ruudin palamisjätteet ovat hiovaa tavaraa.

Paineisen kaasun tiheys tekee kaasusta hiovan.

Lisäksi rajapinnassa kaasunvirtaus on turbulenttinen.

Tietenkin luodilla ja lämmöllä on oma osuutensa.

Piipun seinämän krakeloituminen johtuu yleensä siitä että paine takoo piipunseinämään lujemman ohuen pinnan.

Tämä pinta rikkoontuu paineen- lämpötilanmuutoksista, jonka jälkeen kaasu pääsee halkeamiin.

Eli korkea paine ja poltettu ruutimäärä ovat avainasemassa.
Raudassa on raha turvassa!

FINZKI

#20
Lienee myös ruudilla olevan vaikutusta, mm palonopeudessa ja määrässä.



Tässä muuten edesmenneen Kekkosen mietteiteitä piipun palamisesta.



Piippu turmeltuu palamalla



Aseenpiippuja koskevia, oikaisua vaativia harhakäsityksiä on yhä vieläkin viljalti liikkeellä. Valitettavan yleinen on mm. se käsitys, että piippu KULUU käyttökelvottomaksi. Tosiasiassa se PALAA pilalle. Siksi siis tietyt teräslaadut mahdollistavat suurempien laukausmäärien ampumisen, muunlaisista teräksistä tehtyjen piippujen käyttöiän loppuessa aiemmassa vaiheessa. (Käyttöikää ei lasketa vuosina, vaan ammuttujen laukausten lukumääränä. P.T.K:n muistutus.) Tämä tosiasia on syynä lastuttavien ruostumattomien terästen suosion lisääntymiseen tarkkuusaseiden piippumateriaalina. Kromipitoinen ruostumaton teräs on vastustuskykyistä juuri palamista kohtaan. Mekaanista hankausta se saattaa kestää jopa huonommin kuin niukemmin kromia sisältävä normaali (= sinistettävissä oleva) piipputeräs.



Käyttökelpoinen elinikä riippuu myös tulinopeudesta, sekä kerralla ammuttavan ruutipanoksen määrästä ja laadustakin: Mitä tilavampi hylsy ja suurempi ruutimäärä, sitä pitkäkestoisempi on korkean paineen ja kuumuuden vaihe, joka kantaa veronsa piipun käyttöiästä tarkkuuspiippuna. Piipun ylimenokartioon ja rihlatun osan peräpäähän kohdistuva kuumuus aikaansaa piipputeräksen nitrautumisen: Teräksen pinta karaistuu syvemmällä olevia kerroksia kovemmaksi. Tämä kovuusasteiden ero saa aikaan vähäistä pinnan säröilyä, joka lisääntyy aseen käytön myötä.



Niin kauan kuin teräksen pinta (säröjen välissä) pysyy ehyenä, ei ampumatarkkuuteen kohdistuvia haittavaikutuksia voida havaita, mutta kun säröily jatkuessaan ohittaa lopulta vaiheen, jossa piipunreiän seinämä alkaa lohkeilla erityisesti rihlanpalkkien särmistä, alkaa laukausten hajonta kasvaa havaittavasti.Tässä vaiheessa voin luopua lausuntojeni varovaisesta ympäripyöreydestä, ja kertoa ainakin yhden vuorenvarman asian: Mitä suurempia ruutimääriä poltat kerralla, sitä lyhyempi on aseesi piipun ennakoitavissa oleva käyttöikä !



Toinen tavanomainen harhakäsitys on se, että tietyntyyppisestä teräksestä valmistettu piippu on toisenlaatuisesta teräksestä tehtyä piippua tarkkakäyntisempi myötäsyntyisesti. Tätä väittämää en suostu allekirjoittamaan! Jos kaikki tekijät ovat yhdenvertaisia, ei esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä tehty piippu ole hiukkaakaan tarkempi kuin seostamaton hiiliteräspiippu, tai päinvastoin. Seosainepitoisemman teräksen käytöllä voidaan tietenkin jatkaa piipun käyttöikää, mutta osumatarkkuutta tavoiteltaessa on koneistus- ja viimeistelytyön laatu kaikki kaikessa.

HJu

#21
Siis jos kummankinlaatuiset (rosteri vs musta) piiput OLISIVAT samanlaatuisia niin eroja ei olisi. Käytännössä rosteripiipuista on kuitenkin helpompi tehdä parempia kuin mustasta teräksestä. Siksi kasa-ampujien voittajat-aseet (ja muutkin kasa-ampujien aseet) on yleensä rosteripiipulla. Osa kisapiippuvalmistajista ei taida mustasta piippuja edes tehdä.



Miksi mustasta teräksestä on vaikeampaa tehdä tasaisen hyviä piippuja ei ole tiedossani.



Äärioloissa kuten kovilla pakkasilla ja/tai suurilla tulinopeuksilla rosteri taas ei kestä lämpökuormaa ja muita rasituksia yhtä hyvin kuin musta teräs. Siksi konekivääreissä ei nähdä rosteripippuja vaikka niihin muita stelliittisisuksia yms. on isollakin rahalla asenneltu.



Eli9 käyttötarkoituskin vähän vaikuttaa siihen mistä kamasta piippu kannattaa tehdä eikä maksimaalinen tarkkuus ole aina esim. rynnäkkökivääreissä mikään pääasiallinen valintakriteeri. Kasa-ammuntakiväärissä taas ei tarkkuuden lisäksi juuri mikään muu kiinnostakaan.
Terveisin,


HJu

FINZKI

#22
Tuota palamista tarkoitin, en puhunut piippujen tarkkuuslaadusta.