Häyhä 24

[Decies]

Vuoden 2024 Häyhä järjestetään 20.-22.9 akselilla Immola/Jukajärvi tarkka-ampujakillan ja erikoisrajajääkärikillan yhteistyönä.

Kilpailun johtajina toimii Telanne ja Saarinen.
Kilpailua tukee Rajavartiolaitos.

Suora yhteys kilpailuorganisaatioon hayhakilpailu2024(at)gmail.com

Kilpailukutsu julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

[Decies]

Kilpailukutsu:

http://www.takilta.fi/wp-content/uploads/2023/12/Kilpailukutsu.pdf

[Decies]

Kilpailu on saatu onnistuneesti maaliin.
Yleisesti vaikutelma on positiivinen ja näin kilpailun johtajan näkökulmasta, nyt on helppo hymyillä.

Suurin kiitos SSa ja rajan miehet timanttisesta yhteistyöstä.

Palautteen osalta - kerään kilpailijoilta ja toimitsijoilta erillisen, tarkemman palautteen josta muodostan tänne koosteen. Tällä vahvistetaan meidän omaa toimintaa ja tuetaan seuraavien kisojen järjestelyä. Sama toimintamalli oli käytössä sra sm24.
Pyrin saamaan kyselyn liikkeelle tämän vuorokauden aikana.


Kiitos partioille ja kaikille tapahtumaan osallistujille.

[asaa]

Kiitos järjestäjille, toimihenkilöille, kilpailua tukeneille tahoille ja sponsoreille!

Vastaan kyllä siihen palautekyselyynkin, mutta ajattelin silti nostaa julkiseen ruodintaan omat ajatukset kisasta.

Yleisiä havaintoja:
- Olikohan ensimmäinen kisa jossa aikataulu piti ja jopa ylitettiin. Kilpailun rakenne ja rastikiertojärjestys oli meidän osalta toimiva. Mietin että oisko öinä pitänyt vaihtaa ne aamuyön ja loppuyön squadit päikseen, mutta itseä ei haitannut että molempina öinä sai nukkua.
- Meni vähän aikaa tajuta pisteytyslogiikka kun enpä muista vastaavaa aiemmin nähneeni että aikakomponentista saa pisteet kotiin vaikka ei tuhoaisi kaikkia maaleja. Loppupeleissä tää oli tosi hieno toteutus ja kun se selitettiin, niin ymmärsin myös sen taktisen perustelun. Eipä jollain helikopterilla kannata jäädä 10 minuutiksi paikallaan leijumaan vaikka jossain kaukana metsän rajassa olisikin ehkä jotain ammuttavaa. Meidän partiolla meni muutama rasti tajuta tämä pisteytysmekaniikka, mutta sitten kun hoksattiin niin siitä oli kilpailullista hyötyä.
- Ajoneuvon käyttö partion liikkumisvälineenä toimi hyvin. Me ei jakseltu ajella Hympyrään väleissä, vaan odoteltiin omaa rastiaikaa erilaisissa pistoissa/vast jos ei saanut ajaa siihen odotusalueelle. Toyotan sähkärissä oli 43% akkua jäljellä kun kilpailu päättyi, eli vielä ois voitu sunnuntai taistella ennenkun olis tullut laturia ikävä. Sähkäri toimi muuten hyvin tuossa käytössä, oli aina lämmin eikä jasterit kuulleet lähestyessä moottorin ääntä 
- Järjestelyiden taso ja talkoobändin henki oli jotain mitä harvoin näkee. Aivan maailmanluokan kapinat.
- Vielä tuosta aikakomponentin painotuksesta, niin minusta on ihan perusteltu kysymys että onko ajasta saatavat pisteet ammunnasta saatavia pisteitä näin toteutettuna, vaikka niitä annettais ampumarastilla. Koska jos meillä avattais joka rastin pisteytykset auki, niin tekisi mieli sanoa että yksinomaa pyssyn paukuttelulla et voi saada 60% pisteitä kasaan. Eihän toki tällä mun ampumisella ois mahdollista voittaakaan puhdasta ampumakilpailua.
- Vakiomuotoinen 5min välppäysaika briiffin jälkeen oli hieno systeemi

Rastit käymässämme kiertojärjestyksessä:

Rasti 4: Louhoksella draamaa
Tähystettiin pimeässä 300m radalla muutama minuutti tauluja joissa oli ukkojen kuvia ja yritettiin etsiä sieltä meille target packissa annettuja maaleja. Hiljalleen ne kääntyi näkyvistä pois ja sitten kun tuli taas, kurmootettiin yhteislaukauksella. Hieno rasti, joka mittasi perusosaamista. Jäi hyvä maku suuhun heti.

Rasti 1: Portterin veivaus
Piti ajaa tuplaputkilla ajoharjotteluradalla esteisiin törmäilemättä ja tieltä suistumatta. Kun tultiin rastille niin mietittiin että mitä ihmettä me tuolla tehdään kun PV:n normiohjaus suhtautuu kaikkiin pyörillä kulkeviin juttuihin aika nihkeästi. Briiffin jälkeen muistettiin että PV ei olekaan se tukeva organisaatio. Oli aivan tautisen hauska rasti. Ois ollu kiva saada kamraatit vielä mukaan autoon.

Rasti 2: Autovandaalien kurmootus pimeässä
Toimintamontulla täydessä pimeydessä piti etsiä maalit ja sitten ampua ne. Hauska rasti, mutta hölmöiltiin. Käytin laaseria täydellä teholla kun taas illuminaattori olisi ollut tässä toimivampi väline. Otettiin maksimiaika kun ei vielä tajuttu pisteytyslogiikkaa.

Rasti 3: Hiippailu talossa
Hiljaa hiipien rakennuksen läpi eri huoneita koluten ja jugurttipurkkeja, hylsyjä ja muita äänenlähteitä väistellen. Lopuksi kytättiin epäergonomisessa asennossa ja ammuttiin UTM:lla rosvo. Hyvä rasti, oli kivaa. Ehkä joku tehtäväosuus tässä ois vielä voinut olla joka ois vaatinut pimeätoimintavälineiden käyttöä siellä talon sisällä, vaikka ees joku täytepuzzle

Rasti 8: Portterin sivuovesta
Tehtiin tuliasema autoon, sivuovi kiinni, meidän käskystä ovi aukee ja somotetaan liikkuvan kelkassa olevia poppereita, paikallaan olevia poppereita ja jastereita. Hyvä rasti. Päästiin kaikki hyvin sinne autoon niin että saatiin kolme ampuvaa asetta. Ampuja oli kuskin penkillä, tähystäjä takapenkillä ja mää makasin pikkuarskan kanssa lattialla.

Rasti 9: Ake-kylä
Hieno rasti mutta hölmöiltiin. Hiippailtiin tuliasemaan, paikannettiin maalit ja ammuttiin. Ongelma kilpistyi huonoon LEM-mittaukseen jota ei varmennettu, eikä tajuttu kesken rastin epäillä sitä etäisyyttä koska oli myös kova tuuli. Pommitin sitten kymppiarskalla 2 puikkoa 100m liian lyhyellä korolla taivaan tuuliin. Olipa järkevää. Saatiin ihan ok pisteet, mutta käytiin aika vakava palautekeskustelu rastin jälkeen että miten jatkossa estetään nämä torspoilut

Rasti 10: Merssun työntö
Hassu fyysinen rasti. Piti pukkailla pakettiautoa kilometrin suunnilleen. Tässä sai aika paljon apuja siitä että aina kun auto kiihtyi yli kävelynopeuden niin hypättiin takapuskurille huilimaan. Tämän rastin pisteytys oli minusta vähän epäonnistunut, täydet sai liian helposti.

Rasti 11: E-CAS
Piti puheella ohjata radiolla lentskarikuski puottamaan 30mm kranaatit oikean talon savupiipusta sisään. Hauska rasti. Meitä vaikeutti se, että radio kyykähti ja sain pelkästään lähetettyä kun taas RX piti kuunnella hörökorvalla sieltä toimitsijaboksista. Toisaalta tämän aiheuttama viivästys antoi meidän tähystäjälle aikaa tajuta paikantaneensa tulenjohtopaikan eikä maalia ENNEN kuin mää lähetin ne gridit eteenpäin.

Rasti 5: Helikopterista ampuminen
Nostolava nostaa yksittäisen ampujan ilmaan, sitten ammuskellaan. Tämä jokaisen partion jäsenen kohdalla erikseen. Rastina tosi hauska, mutta minusta tämän rastin painoarvo koko kisassa oli aivan liian suuri, etenkin kun se lopputulos ei liittynyt ammunnalliseen osaamiseen, vaan pisteytysmekaniikan ymmärrykseen. Joku 16% kokonaispisteistä? Rasti ois toiminut ihan yhtä hyvin vaikka sieltä ois saanut 10p per kärsä.

Rasti 6: Heitinmiehen tuho
Ampuskeltiin auton takaa jaster-maaliryhmiä ja etsittiin dronea. Ymmärrettiin kuvaus väärin ja pyrittiin oikeasti hakemaan suojaa ajoneuvosta, siis niin ettei liikuttu mihinkään moottorin tai taka-akselin takaa. Ei tosin vaikuttanut tekemiseen. Drone jäi löytymättä, jälkikäteen mietittynä ois kannattanut gameroida ja ilmoittaa epäselvä kuulohavainto varmana näköhavaintona ja luottaa satumaiseen onneen, koska mitäpä siinä olisi hävinnyt. Ihan hyvä rasti.

Rasti 7: Hot exfil like never before!
Tämä oli taas sitä herkkua mitä ei intin puolella päästä leikkimään. Ammutiin kumiveneestä kaikilla jalkaväen aseilla jastereita. Kuviteltiin että eihän tässä pisteisiin mitään hajontaa tule kun on niin helppo, mutta näköjään tuli.

Rasti 15: Kylän mayhem yössä
Sama juttu kun se edellinen ake-kylä, mutta pimeällä. Oli tosi hieno kuunvalo. Tässä hölmöilin itse sillä lailla, että kun mulle vv annettiin niin sitä käytin vaikka siitä ei ollut mitään iloa. Ois kannattanut käyttää sekin aika mitä niitä putkia välppäsin niin vaikkapa taistelutähtäimen muisteluun.

Rasti 12: TIC+TCCC
Hiljaa hiljaa hiivitään me Jukajärven yössä, vaiks ryssät häärii pimeessä on tampit tässä työssä... Hiippailtiin tapaamaan yhteyshenkilöä, jota sitten ammuttiinkin, ja sitten ammuskeltiin UTM:llä, ja sitten mies paikattiin. Minusta tämän rastin pisteytys ei ollut onnistunut. Vedettiin kyllä myös ihan tautisen flegmaattisesti ja huonosti, ei siinä. Otettiin miinus siitä ettei heitetty käkriä, vaikka se käkrimies oli sellaisessa paikassa että siitä ei ois ollu mittään iloa. Sitten kun tehtiin ensiapua, niin sillä haavakolla oli jotkut tussilla piirrellyt haavat hartioissa, jotka näytti VV:n läpi ihan vaan tatskoilta, eikä niistä jäänyt bloodsweepissä mitään räpylään. Tämä oli minusta vähiten hyvä rasti koko kisassa. Normikisassa tää ois ollut perushuttua, mutta nyt muut oli niin hyviä että se heikensi tätä. Idea oli hieno ja toteutuskin monin osin, mutta pisteytys ja sitten se haavojen epäonnistunut kuvaaminen heikensi tätä.

Rasti 13: Repun kantoa
Kannettiin reppuja, mutta ei selässä

Rasti 14: Rannalta rannalle
Alotettiin lammen rannalta tuliasemasta, sitten Aku lähti juosten hakemaan maalihierarkiaa n. 150m päästä paperista, katseli lappua vavalla aikansa, painoi mieleensä, juoksi rantaan ja oksensi tiedot ulos ampujille, jotka tällä välin olivat paikantaneet maalit ja saman tien lämärillä tuhottiin koko vihollisbändi. Oli aivan sairaan hieno rasti ampua ja hauska toteutus ja opittiin toki että radio ois ollut hauska juttu. Mutta kun on näin hyvä muisti niin ei sitä ehkä sitten tarvinnut. Harmi että tämä rasti jäi kisasta pois.

Rasti 16: Kuolema Prigolle
Ampuja ja tähystäjä ampuu loopholen läpi maalia, jonka partiomies kertoo niille lällärillä. Maaliryhmässä 6 no shoottia ja yksi maali jota ammutaan. Partiomies saa kuvan käteen ja kertoo mitä näkee. Ensimmäinen maali oli TREX-ukkeli joka tuhottiin. Sitten sain eteeni kuvan Jevgeni Prigozhinista ja kuvailin partiolle kohteen. Ja ne ampui Prigon, mutta väärän Prigon ja 2-vaihe meiltä nollille. Tässä on miusta ihan kevyt ongelma sillä lailla että maalia kuvaillessa en voi tietää onko mulla käytössä sama kuva, joita maaleissa on, vai eri kuva samasta henkilöstä. Nämä maalin kuvailut ja tunnistukset on ihan mielenkiintoisia, mutta jos ne kohteet on henkilöitä eikä vaikka jotain fraktaaleja niin minusta se pitäisi silloin rakentaa niin että kuvaillaan kohdetta eikä sitä kuvaa.

Yhteenvetona:
Oli ihan hullun hauskaa taikinoida tuolla porukalla, jonka kanssa on sodittu jo aikasen pitkään. Ja mahtava tietty että tänä vuonna se päivän kunto kantoi ihan sinne piikkipaikalle.

Aku-setä

[Jaz]

Olimme varsin yllättyneitä, kun saimme tiedon pääsystämme kisaan. Viime vuonna emme taistelleet kärkisijoista, mutta ilmeisesti ahkera toimitsijuus palkittiin. Tänä vuonna joukkueita oli vain puolet viimevuotiisesta ja kisan taso uumoiltiin kovaksi. Opimme kisasta varmaan eniten, koska tulimme viimeiseksi, joten koen velvollisuudekseni jakaa huomioita, jos ei muille, niin omaksi opikseni.

Kisa oli särmästi järjestetty. Aikataulut pitivät hyvin, ja rastikuvaukset olivat selkeitä. Aloitustilaisuuden jälkeen järjestetyt neljä koulutuspistettä toimivat ja mahdollistivat kisaan hyviä, hieman erikoisempiakin tehtäviä. Rasteilla mahdollisesti olleiden aikaperusteisten pisteytysten kuvaus jäi meidän tiimiltämme hämäräksi, kisakoneet ilmeisesti oivalsivat sen rastipistelappuja allekirjoittaessaan, amatöörit eivät. Jokaisen rastin jälkeen pisteytys käytiin muuten selvästi läpi ja kuitattiin, reklamaatiot piti tehdä suoraan, eikä palkintojenjako viivästynyt, kun protestiaikana ei soraääniä enää kuulunut.

Rasti 1. Firman Pornstarteria piti ajaa kuutamolla ajoharjoitteluradan ympäri törmäämättä esteisiin, ajautumatta maastoon ja sortumatta yli 60 km/h huimiin nopeuksiin. Partiomme ainoa kaksisilmäinen yönäkijä pääsi kuskiksi. Klassisen kytkintestin ("anna käydä vain!") jälkeen ajoneuvo palautui ehyenä maalialueelle, mutta hieman virta-avaimen hakeminen vei aikaa.


Rastilla 2 toimittiin somomontulla, maltillinen ampumamatka, poppereita ja jaster-peltejä. Pisteen sai tummaksi meikatusta naamasta, mistä peukku järjestäjälle. Isosuurennoksisella kiikarilla näissä kekkereissä ei juhlittu, valonvahvistimella ja punapisteellä Jussi pudotteli popperit ketterästi, mutta peltejä emme löytäneet mistään. Pohdiskelin ääneen alueella näkyvien taulukehikoiden syvintä olemusta, mutta kun tiimin jäsenet eivät tätä kommentoineet, saivat ne jäädä paikalleen. Tarinan opetus oli, että ilman IR-valaisua pellit eivät välttämättä näy. Hieman jäi kaivelemaan myös se, olisiko lämpötähystimellä ne löytänyt. Tiimin kommunikaatioon palataan myöhemmin.

Rasti 3 tapahtui sisätiloissa. Simulaattoripyssyjen ennakkomainos antoi mielestäni melko vahvan vinkin, että TRA-asioita olisi vastassa ja olimme kerranneet perusasiat. Tavoitteena oli hiipiä 15 minuutin aikana kiilutikuilla merkittyyn paikkaan, josta sitten avautui mahdollisuus tuhota oviaukon ohittava pahis. Lainavalonvahvistimia kypäröineen oli kolme kappaletta. Harmi vain, että minun laajahkoon päähäni sopi vain se vanhin kypärä, jossa oli joku hamppuköysillä toimiva neuvostoaikainen kiristysjärjestelmä (no, pientä liioittelua). Viidessä minuutissa sain instituution päähäni sillä tasolla, että näin jotakin ja kun kallistin pääni hassuun asentoon, sain Eotechin rinkulan näkyviin. Taloon sisälle ja Youtubesta opetelluilla tekniikoilla ovet auki (räjäyttämättä), siivuttamalla huone hallintaan ja melko ripeästi kolmen huoneen kautta hylsyä potkaisten ampuma-asemaan. Odotteluaikaa jäi arviolta 12 minuuttia. Minä otin polviasennon, sitä Jannekin kokeili, mutta palasi narisevin saappain pystyasentoon. Jussi näytti ampumavalmiilta trap-ampujalta. Otsaan kasvava sarvi ei oleellisesti parantanut minun valonvahvistimieni asentoa, linssit osoittivat jonnekin, mihin kypärä ne sattui suuntaamaan. Totesin, että "aivan, V, sama", kallistin päätäni sen verran, että näin punapisteen lasien ohi ja totesin kuutamon valaisevan oviaukon mukavasti. Sora rapisi ja pahaa-aavistamaton pahis kohtasi noutajansa.

Tiedon kultajyviä: Jos tehtävä on liikkua hiljaa, kannattaa mennä rauhassa. Tässä kisassa lähes puolet rasteista oli pimeätoimintaa, mikä onkin realismia. Vieraan kypärän säätäminen ja uusiin valonvahvistimiin tutustuminen ei ole helppoa, varsinkaan pimeässä. Jälkikäteen ajatellen edes jonkun larppauskypärän ja vastapainojen ostaminen ei olisi ollut tyhmää. Parasta tietysti olisi vv-kiikareiden hankkiminen, mutta kun huonoja ei kannata hankkia, niin lottovoittoa odotellaan.

300 metrin radalle oli luotu tilanne, jossa penkalla oli bussilastillinen T.rex-terroristeja ja siviilejä. Aamuyöstä huolimatta maalit olivat valaistuja. Briiffissä meille näytettiin pelastettavaa insinööriä uhkaavien agenttien, rosmojen ja tarkka-ampujan kuvat. Yhteislaukauksesta sai pisteen ja se sujui hyvin, mutta eihän se maalihierarkia nyt oikein pysynyt hanskassa, pahiksetkin saivat kyytiä, mutta collateral damage oli melkoinen. Sen ystävällisen näköisen tarkka-ampujan jätin ampumatta. Onneksi ei pisteissä päässyt miinukselle. Vaimo varmaan arvostaa, kun tilaan paketillisen noita T.rex-maaleja ja tapetoin kodin seinät.

Toista tuntia siinä sitten nukuttiin, nautittiin kevyt aamupala ja pakattiin kamat autoon. Johdettu moottorimarssi Hympyrään.


Aloitimme aamupäivän urakan rastilta yhdeksän, missä vihollisen tarkka-ampuja ja muuta vähemmän vaarallista porukkaa oli asettunut kalliolta aukeavaan maisemaan. Keltaisilla nauhoilla oli tuliasemaan merkitty raja, jonka ylittäessä altistui vihollisen tähystykselle. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli, että ylittäminen tarkoittikin vertikaalisuunnassa tapahtuvaa toimintaa, mikä näin jälkikäteen olikin loogista. Kiipesin kallion päälle ja totesin Jannen ja Jussin jääneen alemmas, mistä olikin mainio näkyvyys edellä olevaan mäntytaimikkoon, muttei kauempana olevalle maalialueelle. Rastimiehillä oli varmaan hauskaa, kun juoksentelin kuin aropupu houkuttelemassa kavereita paremman näkyvyyden pisteeseen, mutta eivät ne oikein reagoineet. Totesin, että ulostettakos tässä, hoidan homman yksin. Jossain vaiheessa sain Jussin tähystämään, ammuin kaukaa jasterin ja lähempää kolme popperia, Janne pudotti yhden popperin. Tällä rastilla saimme etua varhaisesta ajankohdasta, tuulta ei ollut lainkaan. Taimerin piipattua, meiltä kysyttiin kirjallista tulenkäytön suunnitelmaa (wtf? Googlekaan ei paljon auttanut; "Epäsuoran tulenkäytön suunnittelu komppanian iskussa" ja "NH90-helikopterin oviaseen tulenkäytön suunnittelu tuettaessa erikoisoperaatio-osastoa oman alueen Direct Action (DA) -tehtävissä" olivat turvaluokituksessa IV).  Partiokavereille avauduin hieman tuplasuojauksen käytön vaikutuksesta kuuloaistiin. Olin toki huomannut aiemminkin ampumaradalla, ettei Jussi oikein aktiivisuojaimillakaan mitään kuule tulppien läpi. Sovussa kuitenkin jatkoimme matkaa.

Rasti 10 osoittautui meidän aivoillemme melko sopivaksi. Fysiikkarastiin valmistautuessa F= ma ja U=RI osoittautuivat turhiksi. Pakettiauton tuuppaaminen kilometrin verran hiekkatietä oli sopivaa jumppaa, vaikka yhdessä ylämäessä meinasi usko mennä. Pelimiehet oivalsivat, että pääsee vähemmällä juoksemisella, kun roikkuu kattokaiteessa, me panostimme juoksemiseen.

Rastin 11 JTAC-tehtävä oli hyvä. Koordinaattien kaivaminen tuhottavaan kohteeseen onnistui mallikkaasti ja ilman niitäkin saimme ohjattua lentokoneen kohteeseen. Natoaakkoset osasimme tiimitasolla, mutta epäselväksi jäi, sanelimmeko koordinaatit väärin, vai kuuliko lennonjohto pieleen. Emme kuitenkaan huomanneet varmistusviestissä kahden numeron vaihtaneen paikkaansa, joten penalttia tuli.

Jouduimme korvaamaan konekivääriä helikopterin ovella rastilla 5. Helikopteria kuvasi henkilönostin ja stereoista moikasi vispilän aito ääni. Kaksi lähellä olevaa SRA-taulua olivat yläneliöineen helppo maali, mutta muut maalit jäivät taimikon sekaan, paitsi Jannella, joka löysi yhden popperin. Ilmeisesti aikapisteitä olisi saanut, jos olisi ampunut helpot maalit ja sen jälkeen todennut olevansa valmis. Hauskasti toteutettu rasti.

Rastin 6 aluksi tuppauduimme rikkoutuneeseen autoon. Tehtävään kuuluva drone ajautui männynlatvaan, joten pakkauduimme autoon uudestaan. Suolla oli kaksi heitinryhmää (n 10 cm leveä jasterpelti putkena ja kolme suojalevyillä varustettua jaster-taistelijaa, joilta levyn kohdalle oli sahattu reikä) ja kolmas löytyi n 350 metrin päästä metsänreunasta. Putken tuhoaminen tai kolmen taistelijan kaataminen lamauttivat ryhmän. Samanaikaisesti piti tunnistaa drone ja kertoa tuomarille, missä se on. Ammuin kaksi putkea suosta pois, ennen kuin tähystäjä oli valmis ja paukutin seuraavaksi kauimman ryhmän taistelijat nurin. Suora vastatuuli helpotti tehtävää, toisella ryhmällä oli sivutuulessa karannut kirosanoja. Koska drone ei ollut löytynyt, ajattelin ajankulukseni ampua suosta vielä heitinmiehistötkin kumoon ja kerran kokeilin kaukaista heittimen putkea. Sitten sain nerokkaan idean, että poistamalla kuulonsuojauksen voisi dronen paikantaa kuuntelemalla. Täysi hiljaisuus. 1,5 minuutin jälkeen oli tietonsa hankkinut drone poistunut alueelta. Fiksumminkin olisi voinut toimia, mutta hauskaa oli. Cool-to-know- tason tietona voin kertoa, että ihmisen suuntakuulo on tarkka vaakatasossa, mutta selvästi huonompi pystytasossa. Dronen tai kiurun löytämiseksi taivaalta kannattaa siis kallistella päätänsä.


Rastilla seitsemän piti ylittää järvi kumiveneellä ja tuhota rannalla olevat jasterit joko omilla aseilla (15 patruunaa) tai siten, että käytössä oli myös PKM (käytössä 15 patruunaa siihen ja 15 omiin aseisiin). Houkutteleva diili, mutta ymmärsin myöhemmin, miksi rastimiestä hymyilytti. Maalien etäisyys oli kai 350 m ja jos PKM olisi kirjoitettu muotoon "avotähtäimillä varustettu epätarkka ase", olisi voinut valita toisinkin. Jälkikäteen muistelen konekiväärinpatruunoihin ladatun tarkoituksella epätarkkuutta paremman aluevaikutuksen saavuttamiseksi. Pari maalia nurin, kuulemma pölisi aivan vieressä. Hyvä kokemus silti.

Meille päivän viimeinen rasti oli pakettiautosta väijymistä. Tehtävänä oli tuppautua pakuun, yksi etupenkille ja muut takapenkille ja valmistautua autolla saapuvan pahiksen ja hänen kuskinsa sekä seitsemän vihollistaistelijan nujertamiseen. Sivuovi avattiin partion käskystä. Edellinen partio saapui rastilta ampumatta laukaustakaan, mikä meitä hieman mietitytti. Eihän siellä matkustajatilassa liikaa tilaa ollut. Janne istui penkille ja minä sain tripodin viritettyä lattialle, korkea polviasento ja ampuma-asento heikomman käden puolelta. Jussi etupenkillä ampumavalmiina. Käskettiin ovi auki. Odotettiin. Siinä oli aikaa pohtia vaikka sitä, että miten vartiomiehet suhtautuvat lähistöllä olevaan ajoneuvoon, josta osoittaa aseita kohti omaa napaa. Jos HVT on vaikka sitä mieltä, että näin riskialttiiseen paikkaan ei kannata ollenkaan tulla? Lyhyt keskustelu ja päätimme avata tulen, yhteislaukauksesta olisi saanut pisteitä. Yhtä vaille kaikki hattivatit nurin (ovela paskiainen oli männyn takana), mutta HVT:n limusiinia ei näkynyt. Opimme, että kyttäyskeikalla pitää pysyä piilossa ja etupenkin miehen pitää kasuaalina pureskella tulitikkua pitäen pyssy sylissä.

Sauna oli kuumana ja pääsimme ajoissa nukkumaan. Urakkamme alkaisi vasta aamuyöstä. Illalla satoi pari tuntia. Teltassa oli kosteaa.

Rasti 12 oli ensiapurasti ja periaatteessa "varma nakki". Olimme kerranneet kuviot ja työnjaon etukäteen. Tunnelma hieman lässähti, kun rastille tullessamme huomasimme katsoneemme taulukkoa väärin ja olevamme 20 minuuttia myöhässä. Rastimies ehdotti, että olemme varmaan myöhässä edellisen rastin venymisen takia, mutta meihin iski outo rehellisyyden puuska ja tuloksena -5 pistettä. Tehtävänä oli kohdata yhteyshenkilö puomilla, reagoida ulkopuoliseen hyökkäykseen ja pelastaa haavoittunut uhri. Jostain syystä sain valonvahvistimen hyvään vireeseen, latasimme simulaattoriarskat ja etenimme puomin tuntumaan. Hain suojamiehen asemaa, kun vastakkaisesta suunnasta tuli pakettiauto. Rivakka kuvion muuttaminen ja tämän jälkeen uusi ryhmittyminen, kun auto osoittautui seuraavaksi partioksi. Metsässä paukkui, nopea tulenavaus, käsikranaatti ja savutus. Toistaiseksi ok. Uhri makasi selällään ja briiffissä kerrottiin hänen saaneen osumat molempiin rintalihaksiin. Rintakehä näkyviin, tarkastetaan hengitys, pulssi ja tajunta. Jussi laittaa chest sealin ja minulle näytetään sormella potilaan haava nivusessa. "No onpa pro-tason ensiapurasti. Nivushaavaan on turha laittaa kiristyssidettä, kun sitä ei saa haavan sydämen puolelle". Käärin painesiteen nivuseen pakaralihaksen yläpuolelta tukea hakien. Kysäisen kainosti, etteivät maalihenkilön sukukalleudet ole litistyksessä. Sitten etsimään lisää reikiä rintakehältä, vatsasta, selästä, kainaloista, kaulalta, mutta missään ei näy mitään, ainakaan valonvahvistimen kanssa. Luonnollisestikaan ei kupli eikä vuoda, eikä käsin tunnustelemallakaan mitään tunnu. Rintalihaksessa oli kuulemma kuitenkin joku tussimerkki. Nivushaava vuosi kuulemma edelleen, joten päätin laittaa sittenkin sen kiristyssiteen, mikä lopetti vuodon ja rastin. Tällä rastilla olisin toivonut konkreettisempaa haavamerkintää. Viime vuoden rapparinteipillä merkitty reisihaava oli selkeä.

Mave ja kesän maantiepyöräily osoittautuivat arvokkaiksi seuraavalla rastilla, kun evakuoimme kantamalla kahta rinkan näköistä uhria, joita piti kantaa vain teipillä merkityistä kahvoista. Ylös harjua, jotta rapina käy, lyhyt puuskutustauko, lyhyt suora, jyrkkä vasen ja suora täysii, lopulta uhrit kuoppaan toivottavasti pelastuneina.


Rasti 14 peruuntui sumun takia, järven yli ampuminen aamuyöstä syyskuun lopussa ei rastimiehen oman arvion mukaan sitten lopulta ollutkaan niin hyvä idea.

Rastilla 15 palasimme kalliolle, jolla olimme aloittaneet lauantai-aamun. Kylässä oli drone havainnut lämpöherätteen ja meidän piti tuhota jasterit reilun 500 metrin päästä. Normaalit vv-välppäykset tällä kertaa löysemmällä kypärällä, nerokas päätös jättää spotteriputki autolle ja kipuamaan harjua ylös toisella kädellä kypärää tukien. Haparointia kommunikaatiossa ja tuliaseman hakemisessa, mutta lopulta aika hyvä näkyvyys tulialueella oleville lampuille ja sumuun. Aiemman lämpöherätteen antaneet jasteritaistelijat olivat ilmeisesti kääriytyneet avaruuspeitteisiin, koska lämpötähystimellä ei näkynyt kuin männynlatvat parin sadan metrin päästä. Lämppäri irti aseesta ja tähystämään. Hieman jasterin näköiset levyt osoittautuivat valtaviksi betonilevyiksi. Kaukoputkella kuulemma jasterit erottuivat juuri ja juuri tuomarin mukaan, omamme oli kuitenkin autossa. Viime kisoista opimme, että pidä aina tripodi mukana. Näistäkin kisoista opimme uutta.

Aamulla moottorimarssin jälkeen varuskunnassa odotti viimeinen rasti. Eri korkeuksilla olleiden kolmen reiän läpi piti ampua kohdehenkilö ryhmästä. Yhden partion jäsenen piti radiolla kuvata oikea kohde. Ensimmäisellä reiällä onnistuin ampumaan reunaan, toisella reiällä oli hailakoita kasvokuvia, eikä kommunikaatiomme riittänyt tunnistamiseen. Aika loppui. Kolmannesta kolosta sitten löytyi oikea uhri. Tämä oli ainoa rasti, jossa odoteltiin oikein kunnolla. Ajan saattoi käyttää Sotilaskodin munkkien mussuttamiseen ja jaaritteluun, joten hukkaan se ei mennyt. Aawee tarjosi mahdollisuuden shoppailuun ja koeammuntaan.

Viimeisen laukauksen jälkeen tulokset tulivat varsin pian. Protesteja ei kuulunut ja palkintojenjakoseremoniat sujuivat ripeästi ja asiallisesti. Kisa oli jämpti, haastava ja opettava.