.30-06 ja 9,7g lock base lataukset

[One Shot]

Tervehdys arvon jälleenlataajakumppanit!



Kyselisin käyttäjäkokemuksia ja tarkkoja reseptejä .30-06 kaliiperille 9,7g (150gr) lock base yhdistelmälle. Aseeni on tikka m65, joka on piiputettu E. Mäkisen varmint profiilisella (640mm vai 600mm) piipulla.



Kiittäen jo etukäteen.

[Maantiekiitäjä]

Mikä rihlannousu aseessa? Itse suosisin mieluummin 155gr-185gr scenaria, toki tuota ko. luotia löytyy raskaampanakin versiona. Netistä löytyy Vihtavuoren opas ja Paanasen opas myös hyvä lisä jälleenlataajalle.

[One Shot]

Muistelisin että 1:10" on nousu. Olen päätynyt lock baseen, koska tylppäkärkisyys lisää jäävän energian määrää linnussa silti repimättä metsäkanalintuja piloille. Myös kevyempi luoti mahdollistaa kevyemmän rekyylin ja suuremman lähtönopeuden lyhyille matkoille. Vihtavuoren latausopas löytyy kotoani, mutta tuumin että käyttäjäkokemukset antaisivat paremman suunnan ja säästäisivät "turhaa" ruudin polttoa.

[MiI]

Metsäkanalatinkeja suunnitellessa ei välttämättä kannata luottaa liikaa vauhtiin.



Eräs tuttu neuvoi testaamaan latinkia vedellä täytettyyn tölkkiin (esim. maito tai olut) oletetulla riistalaukausetäisyydellä. Jos tölkki räjähtää osumasta, niin on liian nopea. Jos menee siististi läpi, niin on sopiva. Sama pätee kuulemma myös turkiseläimille, jos haluaa turkin olevan mollemmilta puolilta hyvälaatuinen. En ole kylläkään itse vielä kokeillut, mutta kuulostaa loogiselta.

[One Shot]

OT: Ymmärrän kyllä, että riistalatauksilla liian suuren nopeuden omaava projektiili (luoti) aiheuttaa kavitaatiota. Tämä efekti on huomattavissa yli 700m/s lentonopeudella osumahetkellä. Tölkkiä tai purnukkaa en pidä soveltuvana kavitaatiokokeeseen, koska se ei vastaa totuutta. Kuten ymmärrämme riistassa on kovia pintoja (luut/kivipiira) ja pehmytkudoksia, jotka sisältävät vettä. Kavitaatiota sivuten, kuten tiedetään puolivaipat aiheuttavat "räjähdysefektiä" kanalinnuissa, kuten myös olen huomannut eräiden kokovaippaluotien vakautumattomuutta osumatilanteessa, tästä olen vetänyt johtopäätöksen että noin 950m/s nopeudet osumahetkellä aiheuttavat liiallista kavitoitumista linturiistassa, joka on havaittavina "valmiiksi suolistetussa/syödyssä" linnussa.



Takaisin aiheeseen, kokeilut aloitan huomenna ja ilmoitan kuinka lataus operaatiot ovat sujuneet.

[One Shot]

Kokeita ja kenttäkokeita... Nyt on tulosten ja yhteenvedon vuoro.



Lock baselle annoin polteltavaksi Vihtavuorelta n135, n140, n150 ja n540 ruutia. Jokaisesta ruutilaadusta loitsin 10 patruunan koe-erän. Huomautan tässä vaiheessa, että reseptien kokeilu on lataajan omalla vastuulla!!  Ruutiannoksen laskin maksimilatauksesta 95%-yksikköön pyöristäen 0,05 gramman tarkkuuteen alaspäin. Hylsynä valikoin sakolaisia myllytettyjä ja kokosupistettuja messinkejä, jotka olin jo kertaalleen ampunut aseestani. Latauspituuden nostin Vihtavuoren oppaassa mainitusta 84 millistä 85 millimetriin. Luodilla ei ollut rihlakosketusta. Nallina toimi CCI Large.



N135 tuntui käyvän parhaiten, tarjoilin ensin 3,05 gramman annoksissa, jonka pienensin lopullisesti tasan 3,00 grammaan. Tällä latauskombinaatiolla 10 laukausta puhkoi pahviin n. 1 kulmaminuutin käynnin 140 metrin etäisyydeltä. Muut ruutilaadut eivät antaneet yhtä tasaista käyntiä, mutta n540 sijoittui toiseksi hieman yli 1,2 kulmaminuutin käynnillä. Tätä n135 ruutia vinttasin kokeiden päätyttyä metsästyspatruunaksi 3,00 gramman ruutiannoksella 31 kappaletta. Tänä aamuna sain ensimmäisen kenttäkokeen suoritettua, kun ammuin teertä arvioituna n. 200 metrin etäisyydelle. Teeri istui koivussa minusta katsottuna poispäin ja oli laukauksen vuoro. Osuma tiputti teeren kenttään jääden hieman toivottua osumapistettä alemmas. Luoti oli lävistänyt selkärangasta hieman oikealle, pirstoen rintalastan, puhkoen suoliston ja ulostuloaukko löytyi oikeanpuoleisesta rintafileestä. Teeri löytyi kuolleena n. 10 metriä ojan suuntaan. Rintalastan pirstoutuminen aiheutti kevyttä kavitaatiota lihassa, mutta muuten luoti oli toiminut erinomaisesti.