Äänenvaimentimen muotoa rajoittavia tekijöitä

[HJu]

Ajattelin laittaa vähemmän tunnettuja tieotja äänenvaimentimien ulkomittoihin vaikuttavista seikoista, lähinnä vaimentimien pituudesta ja paksuudesta. Koska vaimenninvalmistus- ja suunnittelu on vielä kykyäänkin "yritä ja erehdy"-menetelmällä toteutettua, niin aivan lopullista totuutta ei ole olemassakaan. Tietokonesimulaatiolla voidaan joitain asioita testata ja kokeilla mutta vasta testilaukaukset sitten kertovat oliko idea miten toimiva. Testaamalla on kuitenkin havaittu seuraavia yleispäteviä suuntaviivoja kiväärikaliperin haittarakenteisiin perustuvien vaimentimien suunnittelussa. Nestejäähdytetyt ja kumilaippavaimentimet ovat omia konstruktioita joihin seuraavassa esitetyt linjaukset eivät välttämättä sovi.

Pitkä vaimennin on lähtökohtaisesti hankala koska se pidentää asetta. Laukaisumelun vaimennus tapahtuu kuitenkin piipun suun etupuolella joten  vaimentimen pituudella on oltava jokin mitta piipun etupuolella. Luodin kulkuaukon halkaisija ja käytetty ruutimäärä vaikuttaa siihen, miten pitkä vaimennin pitää olla jotta esim suuliekki ei pala vaimentimen ulkopuolella melua aiheuttaen. Käytännössä .375 Cheytac täystehopatruunoilla tarvitsee selvästi pidemmän haittalevyvaimentimen kuin nyt vaikkapa täysitehoiselle .22 Hornetille räätälöity haittalevyvaimennin.

Teleskooppivaimentimella voidaan kasvattaa vaimentimen sisätilavuutta mutta siinäkin kannattaa olla järki mukana koskaa vaimentimen linjaus piipun sisäreiän kanssa voi olla haasteellista jos vaimentimen pitkä takaosa ottaa piipusta tukea ja kiinnityskierre on vinossa piipun suulla. Joissain keskusteluissa nyrkkisääntönä on annettu että teleskooppiosuudesta on selvää hyötyä vaimennuksen kannalta silloin kun sitä tulee noin vaimentimen paksuuden verran piipun päälle. Sitä isommat/pidemmät paisuntatilat piipunsuun takapuolella eivät juuri anna lisävaimennusta täysteholatauksilla mutta nostavat vaimentimen painoa ja valmistuskustannuksia. Lisäpaino toki rauhoittaa rekyyliä joten sekin voidaan joskus kokea hyväksi ominaisuudeksi vaikka vaimennus ei paranisi yhtään.

Vaimentimen paksuus on suure jota joskus ihmetellään siltä osin että jos vaimennin olisi vaikka 100mm paksu niin vaimentaisiko se paremmin. Vastaus on että se vähän riippuu. Pienoiskiväärissä ei varmaankaan vaimennusteho juuri paranisi mutta 40mm kranaatinhettimen melua se voisi vielä vaimentaa. Paksussa vaimentimessa tulee sellainen metalliputkien ilmiö vastaan että mitä paksumpi halkaisja, niin sitä paksumpi/jäykempi seinämärakenne tarvitaan jotta vaimennin ei ammuttaessa pääse vääntymään lentävän luodin tielle. Ratkaisu on helppo, tuplataan seinämävahvuus ja flexaus vähenee, siitä vaan tulee nopeasti julmetusti lisäpainoa. Vaimennusteho ei kuitenkaan kasva automaattisesti ja suoraviivaisesti vaimentimen sisätilavuuden kanssa. Nykyaiset vaimentimet pyrkivät törmäyttämään sisällä virtaavaa kaasua itseensä jolloin ahtaammilla tiloilla ja korkeammila virtausnopeuksilla saadaan parempaa turbulenssiä ja siten ännenvaimenusta kuin jos meillä olisi 100mm teräsputki jossa on vain pari laippaa hidastamassa ruutikaasuja. Yksittäisen laukauksen osalta isommat metallipinnat ja massa jäähdyttävät ruutikaasuja kyllä paremmin kuin pienet metallipinnat ja kevyempi massa. Mutta vaimentimen paksuuden kasvattaminen rajusti nykyvaimentimia isommaksi ei rajusti parantaisi vaimennustulosta. Tyypillisesti kiväärivaimentimien paksuus jää jonnekin 40-45mm paikkeille. Joitain 60mm paksuja vaimentimia on mutta ne on yleensä tehty järeämmille kalipereille ja painoakin niillä alkaa olemaan. Ei niitä kannata pienoiskivääriinkään asentaa kun eivät käytännössä vaimenna sen enempää kuin piekkariin optimoidut vaimentimet

Yhteenvetona voi todeta että ainakin paino&vaimennusoptimoidut täystehovaimentimet tuppaavat olemaan mielummin pitkiä ja ohuempia kuin lyhyitä ja paksuja koska lyhyt ja paksu painaa helposti enemmän ja vaimentaa huonommin kuin jos sama sisätilaviuus rakennetaan pidemmän ja ohuemman vaimentimen sisään. Suuliekin sammuttamisen kannalta pitkä vaimennin on lisäksi luontaisesti varmempi ratkaisu kuin ultralyhyt vaimennin.

Ylläoleva on omaa käsitystä joka perustuu kirjallisuuteen ja erilaisiin anekdootteihin aiheen ympärillä. Jos mukaan ympätään vielä sarjatuli tai maksimaalinen osumatarkkuusvaatimus, niin voidaan joutua tinkimään esimerkiksi vaimennustehosta tai vaimentimen kevyestä painosta. Toisaalta yliäänipatruunoiden kohdalla yliäänipamausta ei saada pois jolloin suupamauksen maksimaalinen vaimennus ei ole välttämättä niin tavoiteltavaa kuin äliäänipatruunoilla

[J-MK]

Rapakon takana AEM/Ops Inc vaimentimet tuntuvat olevan erittäin tehokkaita vaimennusteholtaan ja osumapisteen muutos ilmeisesti myös lähellä olematonta. Mitään kompaktin kokoisia vaimentimia nuo tosiaan ole. Kiväärin piipussa on kartion mallinen kaulus johon vaimennin keskittyy takaosastaan ja varsinainen kierre on syvemmällä vaimentimen sisällä johon piipun suun kierre sitten kiinnittyy. Tästä aiheutuu toki lisää kustannuksia ja asesepitystä, mutta onkohan tuohon muita syitä miksi kyseistä menetelmää ei näy muilla valmistajilla? Patenttisuoja ehkä? Kehitys tietysti kehittyy ja nykyään tuota ei ehkä enää nähdä tarpeelliseksi, aika vanhahko systeemi tuo tetysti on jo.

[HJu]

20v sitten vannottiin kovasti 2-piste kiinnityksiin ja spigot-kiinnityksiin. Sittemmin kehitys on kehittynyt ja normaali lyhyt kierrekiinnitys on  nykyään taas se mitä käytetään. Vaimentimien painot on myös tulleet reippaasti alas 20v takaisesta ja vaimennustehot kasvaneet. Poikkeuksena kiintovaimentimet ja todella raskaat vaimentimet .50 BMG-kivääreihin ja vastaaviin mörssäreihin, niissä 2-pistekiinnitys voi olla järkevä kun vaimennin  painaa 2kg ja sillä on mittaa +40cm.

2-pistevaimentimissa voi tulla tarkkuusongelmia jos ase ja vaimennin ammutaan kuumaksi. On siihenkin konstit mutta alkaa helposti vaatimaan asekohtaista sovittamista.

[Kumpumäen seppä]

Ymmärrän kyllä sen, että valmistuksen helppous ja sitä kautta valmistuskustannus on tärkeämpää äänenvaimentimessa, kun sen aiheuttama luodin epävakaus. Kuitenkin mietin joskus, mitä oikeasti tekee luodin lennolle nuo vaimentimet, joissa on epäsymmetriset sisuskalut. Äkkiä kuvittelisi, että jos luotia pyritään vähän tönimään puolelta toiselle, heti kun se on irronnut piipun päästä, niin tuskin se paljon parantaa sen vakautta lennon aikana.

Kyllähän omasta mielestä Spigot tuntuu paljon varmemmalta kiinnitykseltä, kun tuo pelkkä kierre ja olkapää. Mutta kyllähän se taas hyvin toimiakseen vaatii paljon suurempia tarkkuuksia, kun pelkkä kierre. Ja jos tuon Spigotin jättää aseeseen kiinni karstoittumaan ja ruostumaan kiinni, niin saattaahan sen irrotus olla aika paljon hankalampaa, kun pelkän kierteen kanssa.

[Ippe69]

Kiinnityksistä omia mietteitä; Varmaan siinäkin hinta on yksi tekijä, mutta myös se että normaali lyhyt kierre on lähes aina riittävä ja toimiva.
Ainoa ongelma mihin olen siinä törmännyt, vaimennin tuppaa kiertymään auki joskus paljon ampuessa. Siihenkään ei kuitenkaan kaksipiste- tai täällä aiemmin käytössä ollut spigot-kiinnitys sinänsä auta. Tuo jenkkien systeemi missä on kartio perässä, saattaa helpottaa.
Tuota ongelmaa on ratkottu borelockilla ja vastaavilla tai kuten silent steel, sisukalujen muotoilemisella siten että vaimennin kiristyy ammuttaessa.
Stalonilla on edelleen tukiholkki vaimentimen perässä. Käsittääkseni sen ei ole tarkoituskaan koskea piippuun normaalisti vaan se estää vaimentimen vääntymisen iskun tms. seurauksena. Ehkä siis enemmän pitkän ja kevytrakenteisen vaimentimen ongelma kuin kiinnityskierteestä johtuvaa.

[rkr]

Stalonissa se perän muovilaippa ei ota piippuun kiinni mutta niihin voi ostaa tiukemman laipan jonka saa sorvattua piippuun sopivaksi jolloin vaimennin tukee myös takapäästään. Sen muovilaipan sisälle saa myös mahdutettua sorvatun delrin prikan joka tekee saman tuennan jos haluaa tehdä itse. Mulla on taipumus kolauttaa pitkän piipun päässä oleva vaimennin milloin mihinkin joten takapään tuenta on mielestäni hyvä asia.